Nuorempana en tiennyt mistä oli kyse suhteessa omaan herkkyyteeni. Aistin herkästi erilaisia ilmapiirejä. Nyt aiheesta on kirjoitettu paljon ja sitä on avattu. Vasta nyt olen löytänyt tälle ominaispiirteelleni sanat. Tämä löytö on tuonut minulle suurta iloa.
Kun on erityisherkkä on tärkeää oppia tunnistamaan omat rajat. Ja on tärkeää oppia erottamaan asiat, jotka eivät kuulu itselle. Näin oma sisäinen hyvinvointi paranee ja elämästä tulee laadukkaampaa. Vanha sanonta pitää paikkansa tässäkin; "jokaisen tulee siivota vain oma porraspäänsä." On tärkeää oppia suojamaan itseään tällä tavoin, ja ottaa vastuuta vain niistä asioista, jotka todella kuuluvat itselle.

Pidin erityisesti kirjasta; Sisäinen lepatus. Se ei ole liian tieteellinen. Kirja on helppolukuinen, jonka jokaisen herkän ihmisen olisi hyvä lukea. Kirja antaa ikään kuin herkälle ihmiselle oman herkkyytensä käyttöohjeet. Voisin verrata herkkyyttä vaativaan soittimeen, jolla soittaminen vaatii käyttäjältään taidollisuutta ja uskollisuutta oman soittimensa erityispiirteelleen. ( Veera)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Erityisherkkiä on viidennes väestöstä. Herkkyys, sisäinen lepatus, ei tarkoita ujoutta tai heikkoutta. – Ihmissuhdetyössä herkkyydestä voi olla tosi paljon hyötyä. Silloin pystyy kohtaamaan ihmisen ja huomaamaan ne asiat, mitä pitää huomata, kirjailija Janna Satri kuvaa.

Sisäinen lepatus. Jos sen on kokenut, termin ymmärtää: kokemuksen herkkyydestä, haavoittuvuudesta, siitä, että on erityisen esillä, paljaana.

Herkkyyttä vuosia tutkinut Janna Satri on kirjoittanut Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja -teoksen herkistä ihmisistä. Heitä kutsutaan myös termillä erityisherkkä. Heitä on noin viidennes väestöstä. Kirja syntyi Satrin tarpeesta ymmärtää itseä.

– Luulen, että Suomessa on vähän helpompaa olla herkkä kuin Pohjois-Amerikassa. Se on melkein vaikein kulttuuri siihen, Satri miettii.

Herkkyys on synnynnäistä. Siihen, miten herkkyyden kanssa pärjää, vaikuttavat myös ympäristön reaktiot.

– Millaisessa ympäristössä kasvaa, miten ympäristösuhtautuu herkkyyteen? Onko tapahtunut jotain traumaattista, sitä, että herkkyyttä ei koskaan hyväksytä?

Herkkä ei ole heikko

Ujo ei automaattisesti tarkoita herkkää, mutta moni herkkä on ujo. Ujoutta ja herkkyyttä on jopa tutkittu samana asiana.

– Molemmissa vaikuttaa autonomisen hermoston reagointi, eli uusissa tilanteissa, uusien ihmisten seurassa herkällä tässä kestää vähän tottua. Sekin on sellainen ominaisuus, missä ihmiset on hyvin erilaisia. Jotkut menevät mihin tahansa tilanteeseen suoraan, ja toisille tulee se stressireaktio, pitää saada tottua. Sen jälkeen herkkä toimii ihan samalla tavalla kuin muutkin. Voi olla yhtä sosiaalinen ja puhelias.

Herkkyyden toinen puoli on se, että ihminen tarvitsee yksinoloa, aikaa rauhoittua. Oman ajan löytäminen voi hektisessä työympäristössä olla vaikeaa.

Hyvin kiireiset tilanteet voivat olla herkälle haastavia, koska stressitilanteessa ei ole aikaa miettiä ja pohtia. Pitäisi reagoida heti.

– On liikaa ärsykkeitä ja asioita, mitä pitää ottaa huomioon. Silloin aistii liikaa ja se voi olla tosi vaikeaa. Jos pitää selvitä tiukoista aikarajoista ja tavallaan koko ajan venyttää itseään äärimmilleen. Siinä ei aina välttämättä ymmärretä sitä, että ihmiset ovat erilaisia, Satri sanoo.

Kuvituskuva, lainaus Janna Satrin teoksesta Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja

Herkkyydessä arvostetaan usein niitä puolia, joista on hyötyä: herkkä ihminen on työssään tarkka tai huomaa pienimmätkin yksityiskohdat.Herkkyys pääsee kukoistamaan, jos sitä saa hyödyntää. Samalla kun yksityiskohtiin paneutuminen on suuri lahja, se voi muodostua myös vaikeaksi asiaksi – joskus ihmissuhteissa huomaa liikaa.

– Se, että havaitsee liikaa, voi haitata ihmistä itseään. Jos havaitsee, muttei pysty vaikuttamaan. Huomaa, että tuossa on virhe, tuo ihminen voi huonosti. Siinä joutuu asettamaan myös rajoja.

Herkkä ihminen ei myöskään ole heikko tai ylikäveltävä kynnysmatto: herkkäkin voi olla sanoissaan napakka ja määrätietoinen.

Herkkyys antaa

Herkkyys ei ole poikkeavuus, sairaus tai vamma; se ei ole ongelma tai taakka, josta pitäisi hankkiutua eroon. Herkkyys myös antaa paljon. Kun aistit ovat herkät, voi nauttia tuoksuista, taiteesta tai muista aistiärsykkeistä aivan eri tavalla.

– Visuaalinen, esteettinen puoli on monilla herkillä sellainen, mistä he nauttivat. Jotkut kuvaavat sitä niin, että saa halvalla hupia, koska voi nauttia hyvin pienistä asioista. Sitä saattaa istua pari tuntia samalla tuolilla ja ajatella jotakin tosi mielenkiintoista.

Erityisherkkyys on ominaisuus, ei sairaus

Julkaistu 12.11.2014 - 15:11. Päivitetty 12.11.2014 - 15:57

Merja Korpua katselee istutuksia pihallaan.

Kuva: Yle, Akuutti

Joillekin äänet, hajut ja erilaiset tuntemukset aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Tällaisia erityisherkkiä ihmisiä on meistä noin 20 prosenttia. Kyse ei ole kuitenkaan sairaudesta vaan hermojärjestelmän ominaisuudesta.
Merja Korpua on aina tiennyt olevansa jotenkin erilainen kuin muut, mutta ei ole tiennyt miksi.
– Näen paljon pienempiä asioita kuin muut ihmiset. Ja minulle niillä on äärettömän suuri merkitys, erityisherkkä Merja Korpua kertoo.
Erityisherkkien ihmisten hermojärjestelmä reagoi voimakkaammin kuin muilla erilaisiin asioihin ja se ilmenee kokonaisvaltaisesti. Erityisesti se näkyy tunteiden herkkyytenä.
– Voimakkaat tunteet, liikuttuminen ja kyky aistia toistenkin tunteita. Lisäksi erityisherkkä on tarkka erilaisten yksityiskohtien kanssa. Siihen liittyy syvällisyyttä, taipumusta pohtia asioita monesta näkökulmasta ja sen lisäksi vielä erilaisia aistiherkkyyksiä, erityisherkkyyteen erikoistunut psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen sanoo.
Merja Korpualla erityisherkkyys näkyy siten, että hän liikuttuu arjen tilanteissa helposti ja kyyneleet nousevat silmiin.
– Se voi olla, että sanon itse jollekin jotain kaunista, näen tai kuulen jotain ja välittömästi kyyneleet tulevat. Ne ovat onnen kyyneleitä, Korpua avaa.

Erityisherkkiä yhtä paljon naisissa kuin miehissä

Erityisherkkyys on synnynnäinen hermojärjestelmän ominaisuus. Se on noin 20 prosentilla. Erityisherkkiä on yhtä niin naisissa kuin miehissä. Moni joutuu kuitenkin peittämään herkkyyttään. Heiskanen on itsekin erityisherkkä.

Psykologi Heli Heiskanen haastattelukuvassa.

Psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen on itsekin erityisherkkä. Kuva: Yle, Akuutti

– Moni herkkä on kasvattanut suojakuoren jo lapsena. Se toisaalta lievittää tunnereaktioita ja peittää ne ulkomaailmalta, mutta samalla se näivettää ihmistä sisältäpäin, Heiskanen varoittaa.
Toiset erityisherkistä ovat hiljaisia ja sulkeutuneita, mutta toiset ovat puheliaita ja ulospäin suuntautuneita. Heiskanen muistuttaa, että erityisherkkyys voi olla myös taakka nykypäivän kiireisessä elämässä.
– Erityisherkkyyteen liittyy kuormitusherkkyys johtuen hermostojärjestelmän voimakkaista reaktioista. Siksi kiire, ihmiskohtaamiset, tekemisen paljous ja vastuut kuormittavat tavanomaista enemmän, Heiskanen luettelee.
Merja Korpua on sen saanut kokea kiireisessä työelämässä. Hän on nyt työttömänä töissä tulleiden ongelmien vuoksi.
– Kuulin kollegoilta, että käyttäydyin dramaattisesti tai teatraalisesti eli se on se vaihe, jossa on ylivirittyneisyys ja ylikuormitus ääriasennossa. Jos siellä ihmiset olisivat ymmärtäneet ja kohdelleet minua niin kuin ketä muuta tahansa niin ongelmia ei olisi tullut, Korpua miettii.

Lepoa ja rauhaa riittävästi

Erityisherkät pärjäävät kuitenkin usein työelämässä erilaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Heidän on vain tärkeää huolehtia levon ja rasituksen oikeasta suhteesta.
Itsetuntemus onkin avainsana myös erityisherkillä.
Heli Heiskanen tekee parhaillaan tutkimusta erityisherkistä ja kirjoittaa aiheesta kirjaa. Hän myös järjestää kursseja.
– Ihaninta koulutuksissa on ollut huomata, miten ihmiset alkavat kukoistamaan huomatessaan uusia kerroksia itsestään. Että se ei olekaan vika, puute tai hävettävä asia vaan hieno lahja, joka on vain 20 prosentilla meistä, Heiskanen iloitsee.
Heiskanen painottaa, että erityisherkän on tärkeä tunnistaa oma herkkyytensä ja omat luontaiset reagointitavat sekä miten erilaiset asiat vaikuttavat. Siten voi oppia ymmärtämään itseään paremmin ja arvostamaan itseään sellaisena kuin on.

Kuva: Yle, Akuutti

– Minä annan itselleni enemmän aikaa ja nautin tavallisista arjen asioista ja luonnosta. Koen olevani erityisherkkänä todella rikas ihminen, että minulla on tällainen luontainen kyky nauttia asioista, Merja Korpua iloitsee.
ASIANTUNTIJA: HELI HEISKANEN, erityisherkkyyteen erikoistunut psykologi, kouluttaja
TOIMITTAJA: NINA MALMBERG
Erityisherkkä ihminen kirjoitus (linkki)

"Mikä minussa on vikana?"

Hektinen arki tekee monelle erityisherkälle hallaa. Koska erityisherkällä on synnynnäinen taipumus havainnoida ympäristöään jatkuvasti, voi tämä informaatiomäärä tuntua paikka paikoin suorastaan ylivoimaiselta.

Työelämän paineet, multitasking ja kiire kuormittavat eritysherkkää ihmistä huomattavasti enemmän.

– Kääntöpuolena on, että erityisherkkä kuormittuu nopeammin eri tilanteissa verrattuna vähemmän herkkään, Heiskanen kertoo.

Huomattava määrä erilaisia virikkeitä ja ärsykkeitä kuormittavat tarkkaan havainnointiin tottunutta hermojärjestelmää. Sähköposti kilahtaa, puhelin soi, ihmismassan hälinä ja kiire tuntuvat luissa ja ytimissä asti.

– Moni erityisherkkä kokee sen suurena taakkana, jos ei ole tiedostanut tai ottanut omaa erityisherkkyyttään huomioon elämässä. Se voi kuormittaa työelämässä, lapsiperhearjessa, väkijoukoissa.

– Ja siitä voi seurata väärä tulkinta, jolloin herkkä ihminen kokee, että hänessä on jotain vikaa tai hän on huonompi, kun hän ei kestä tai ole edes kiinnostunut samanlaisista virikkeistä kuin valtaväestö, Heiskanen jatkaa.

Erityisherkän heikkoudet korostuvatkin ylikuormittuneessa tilassa.

– Kun hermosto on ylivirittyneessä tilassa, siitä seuraa monia ikäviä oireita, kuten väsymystä, ärtymystä sekä tarvetta saada enemmän lepoa kuin muut ja poistua tilanteista herkemmin.

– Erityisherkkä ei pysty eikä edes halua olla kovassa metelissä, kauheassa kiireessä, hektisessä ympäristössä tai huonossa ilmapiirissä, asiantuntija kertoo.

Suurin haaste erityisherkille onkin oman jaksamisen sekä rajojen tunnistaminen.

Laiska, tyhmä ja saamaton?

Vaikka herkkyys ei ole heikkous, siihen saatetaan liittää negatiivisiakin assosiaatioita. Erityisherkkä ihminen saattaa tehdä niin itsekin. Tunne siitä, että olisi muita tehottomampi, hitaampi tai huonompi voivat kummuta syvältä sisältä. Erityisherkkä ei halua tehdä virheitä.

Erityisherkän kokemuksia tai ajatustenjuoksua saattaa olla vaikea ymmärtää.

Herkkä ihminen saattaa myös kohdata ennakkoluuloja sekä voi aiheuttaa ominaispiirteillään kanssaihmisissä hämmennystä sekä väärinkäsityksiä.

– Tässä ilmenee sama mekanismi kuin kaikissa ihmisten välisisissä eroavaisuuksissa: vähemmän herkän ihmisen on todella vaikea tai jopa lähes mahdotonta ymmärtää, miten erityisherkkä kokee tämän maailman – ja sama pätee myös toisinpäin, Heiskanen kuvailee.

– Vähemmän herkän näkökulmasta erityisherkkyys saattaa näyttäytyä liiallisena tunteellisuutena, yliherkkyytenä. Saatetaan tulkita, että se on kiusantekoa, itsekkyyttä tai laiskuutta – heikkoutta.

Onkin tärkeää ottaa aihe esille lähimmäisten kanssa ja pyrkiä kehittämään molemminpuolista ymmärrystä, Heiskanen ohjeistaa.

– Me kaikki olemme erilaisia, kumpikaan ei toista parempia.

Kuulostaako kaikki edellä mainittu tutulta? Lisää aiheesta Heli Heiskasen kotisivuilla.

Oletko erityisherkkä? Kysy itseltäsi nämä kysymykset