 |
hyväksyttävä tosiasia. Otaksun, että se on monelle osaksi vastenmielinen prosessi, mutta elämä vaatii rehellisyyttä ja asioiden kohtaamista. En silti haluaisi olla enää parikymppinen. Elämä nykyisellään on sisäisesti seesteisempää ja mielekkäämpää.
Olen huomannut, että ennen olin vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastava. Nykyisin turvallisia ja harmonisia koti-iltoja ei voita mikään. Ennen vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, toki myös nykyisin, mutta eri mittakaavassa.
Pienet tapaamiset riittävät tuomaan iloa arkeen. Toiseksi olen löytänyt itsestäni sen introverttisen puolen. Nautiin siitä, että saan kirjoittaa, olla omissa ajatuksissani. Lukeminen on noussut arvoon uuteen. Koen, että tämä kaikki rakentaa sisimpääni.
Vanhenemiseen voi varautua sillä tavoin, että pitää hyvää huolta omasta fyysisestä kunnostaan. Nyt on myös viimeinen etsikkoaika terveelliselle ruokavaliolle. Vielä ravinnolla pystyy vaikuttamaan omaan terveyteensä merkittävästi.
Eräs ikääntymisen haittapuoli on oman minäkuvan muuttuminen ikäisenä näköiseksi. Olen aina rakastanut kaikkea kaunista, ja siksi erityiseti tämä asia on tarvinnut paljon sisäistä työskentelyä. Pidän edelleen kiinni siitä, että huolehdin omasta ihostani säännöllisesti. Minusta on terapeuttista ja mielekästä olla huoliteltu ja pukeutua persoonallisesti.
Vanheneminen opettaa luopumista, ja on pohdittava elämän peruskysymystä; miksi olemme täällä? Myös sen ymmärtäminen että elämämme kestää täällä vain tietyn määräajan tulee enemmän konkreettiseksi. Toivon, että osaisin elää täyttä elämää; jalat maassa, mutta sydän taivaassa. ~ Veera
Olipa tämä tekstisi kuin minun omia ajatuksia. Juuri joku aika sanoin miehellleni, että tätä se vanheminen sitten on kun ei enää oikein jaksa kaikkia ihmisiä ja ystäväpiiri on harventunut...ei enää jaksa kaikkia rientoja ja menemisiä. Massatapahtumat suorastaan kauhistuttaa. Mieluummin valitsen sen oman kodin rauhan ja harmonian, missä voin ja saan olla oma itseni. Ennen oli menoa ja meininkiä elämässä, mutta nyt valitsen tarkkaan sen seuran ja menon mikä oikeesti kiinnostaa ja antaa minulle jotain. On tullut armollisemmaksi ja rohkeammaksi sen suhteen, että kaikkia ei tarvitse miellyttää ja kaikkea ei tarvitse elämässä. Elämä on pientä nykyään ja se riittää. Kiitos sinulle ajatuksia herättävästä blogista jota seuraan säännöllisesti. Mukavaa kesän jatkoa sinulle :) t. Päivi
VastaaPoistaLämmin kiitos Päivi kommentistasi. On ihanaa, että voi olla yhä rohkeammin ja aidommin oma itsensä ja tehdä niitä asioita, jotka rakentavat omaa sisäistä elämää. On tosi rohkaisevaa kuulla, että blogi voi olla iloksi ja hyödyksi jollekin =) Mukavaa ja virkistävää viikonloppua sinulle! Veera
VastaaPoista