Särkyneet kohtamme
Meillä kaikilla on särkyneet kohtamme. Kun me paranemme, niiden valta vähenee, mutta osa niistä voi olla aina mukanamme. Jotkut tilanteet voivat koskettaa meitä tavalla, jota muut eivät ymmärrä. Yksi sana, ele tai katse voi nostaa sisältämme surun, epävarmuuden tai arkuuden.
Jotkut herkät kohtamme saattavat jäädä meille. Ne voivat olla kuin vammoja,
jotka saavat meidät liikkumaan huonosti, kun tahtoisimme olla nopeita tai
notkeita. Meidän ei tarvitse hävetä eikä piilottaa niitä. Parasta, mitä me
voimme niille tehdä, on ottaa ne vastaan ja hyväksyä ne osana itseämme. Samoin
kuin me hyväksymme heikon polven, huonosti taipuvan sormen tai aran selän, me
hyväksymme sydämemme arvet. Meidän mielemme särkyneet kohdat ovat osa meitä.
Me saamme olla herkkiä ja reagoida, kun arkaa kohtaamme kosketetaan. Kun me annamme sille luvan olla herkkä, me lakkaamme taistelemasta itseämme vastaan. Samoin kuin ruumiimme voi ajan saatossa kerätä arpia ja elämän jälkiä, sydämessämme voi näkyä se, minkä läpi me olemme eläneet. Arpien lailla ne ovat parantuneet, mutta kaikki ei kuitenkaan ole ihan entisensä.
Näiden kohtien ei tarvitse poistua, jotta me voisimme olla onnellisia. Ne
voivat olla osa meidän onnellisuuttamme. Jos me olemme hiljaisia, me saamme
olla sitä. Surukaan ei ole onnellisuuden este. Joskus syvimmät onnellisuuden
kokemukset ovat hyvin lähellä surua, usein jopa surun keskellä. Surun keskeinen
piirre on irti päästäminen ja nöyryys elämän edessä. Me tunnustamme, että elämä
on jättänyt meihin jälkensä.
Näitä jälkiä ei tarvitse piilotella. Ne saavat näkyä. Ne saavat reagoida. Me
emme tarvitse kovuutta niiden suojelemiseen. Meidän ei tarvitse pelätä niiden
paljastumista. Me hyväksymme, että joissakin tilanteissa arpemme reagoivat.
Jokin on haurasta ja herkkää. Kun uskallamme olla haavoittuvia ja herkkiä,
särkyneet kohtamme muuttuvat rikkaudeksi. Ne eivät rajoita meitä, vaan saavat
meidät elämään ja kokemaan omalla tavallamme. Ne voivat vahvistaa omaa
suuntaamme.
Omilla Siivillä
Rohkaisevaa tekstiä kauniisti muotoiltuna - kiitos! Tuli mieleeni laulu "Särkynyt saviruukku", jossa kerrotaan, miten Jeesus murtaa ja parantaa, koska "niin paljon minua rakastit, halusit uutta kokonaan..." Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle, Veera!
VastaaPoistaHei Sheila, kiitos kommentistasi. Löysin tekstin tuttuni facebook sivulta. Lisää tekstejä löytyy netistä "omilla siivillä" sivustosta. Pidän myös tekstistä. Hyvin kuvailtu. Siunattua kevättä sinulle!
VastaaPoista