Ihmeitä =)

Tuhkimotarinoita:

Kerron tässä erilaisia Jumalan tekemiä ihmeitä ja parantumisia. Olen saanut luvan kertomusten julkaisuun, tai sitten olen poiminut todistukset julkisilta  nettisivuilta. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.

Heti alkuun haluan jakaa kanssanne innostavan videon TV7:lta; Anne Miettinen on lähetystyöntekijä, jonka sanomassa on muuttava voima, ja Annen puhumista voisi kuunnella vaikka kuinka kauan. Jos olet masentunut tai muuten toivoton, älä ohita tätä!

Anne Miettinen - Luovat ihmeet : Osa 4/4. Usko yliluonnolliseen!

http://splashurl.com/pa8rhpc 

 1. Upea tosikertomus kahdesta narkomaanista ja siitä, miten elämä voi muuttua.
http://areena.yle.fi/tv/1648471

2. Tässä myös Jumalan ihmeitä. Aili Heinonen kertoo ja haastattelee...
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=12553

3. Tässä aivan mahtava ja koskettava kertomus siitä, miten Jumala paransi johtajan parantumattomasta syövästä. Pirkko Jalovaara haastattelee, suosittelen. Tässä linkki TV7. <3http://www.tv7.fi/vod/player/?program=11967http://www.seiska.fi/seiskatv/_a405778

/asko+toivola++ihmeparantuminen+syovasta/
4. Tässä linkissä koskettava kertomus miehestä, joka parani syövästä.





Pirkko Jalovaara kertoo TV7:n ohjelmassa ihmeistä. Varsin hyvää ja tervettä opetusta. Mukana myös kolmen ihmisen kertomukset parantumisistaan. Suosittelen <3
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19812


 
Seuraavassa ohjelmassa Pirkko Jalovaara pohtii sairastumista, hyvää ja rakentavaa opetusta aiheesta. Mukana myös parantumiskokemus:  http://www.tv7.fi/vod/player/?program=19811  Pirkko Jalovaara kehoittaa kestävyyteen rukoiltaessa parantumista sairaudesta.

Tässä linkki Rukousystävien nettisiuille, osio parantuneet:  http://www.rukousystavat.fi/index.php?option=com_k2&view=item&id=7:parantuneet&lang=fi

Tässä linkki youtubeen hämmästyttävään videoon, jossa pieni Jenna kuoli, mutta sai palata takaisin elämään. Kuuntele; Jennan taivasmatka 


Tärkeää:
Nyt on kuitenkin näin, että jostain syystä kaikki kuitenkaan eivät aina parane. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Jumala kuulisi sinua, tai olisi sinua lähellä. Jostain syystä silloin Hän sallii sairauden sinulle. Mutta silloin saat rukoillessa kokea, että Hän antaa voimaa elää sairautesi kanssa. Jeesus sanoo:" Autuaita ovat ne, jotka eivät loukkaannu minuun". Emme voi aina ymmärtää Jumalan suunnitelmia tai sallimuksia. Tässä jakeessa Jeesus ikäänkuin pyytää anteeksi sitä, että emme pysty ymmärtämään kaikkea Hänestä. Ja toden totta vaatii enemmän uskoa elää sairautensa kanssa kuin parantua siitä. Jumala voi puhutella meitä näiden kautta. Myös Paavali rukoili parantumista, mutta hänelle Jumala vastasi: " Minun armossani on sinulle kyllin". Nämä sivun kertomukset olkoot rohkaisuina sille, että Jumalaa kannattaa etsiä. Veera.

 Hei, olen tutustunut bloggaajaan. Hän käyttää nimeä Kurukukka. Taivaan Isä on tuonut hänen elämäänsä monia ihmeitä. Tämä on hauska juttu, sillä hän on luonteeltaan perusrealisti. Haluan jakaa kanssanne näitä ihmeitä. Kirjoitan lainauksia Kurukukan blogeista ja kirjeistä.Olen tähän saanut häneltä luvan. On ollut mielenkiintoista tutustua hengenheimolaiseensa. Häneltä voi oppia hyvin paljon.
Taivasihme

Kurukukka kirjoittaa: "Niin siitä taivaskäynnistä vielä. Valitettavasti olen jo unohtanut paljon kaikesta siitä mitä siellä näin, kun olin vasta lapsi. Jospa olisi ollut taltioimismahdollisuudet silloin, kun kerroin kaikesta 4-vuotiaalle sisarelleni. Luulen, etten muista kunnolla senkään vuoksi, kun en käsittänyt kaikkea mitä näin. Ei ollut vertailukohtia. Ihan erilaista siellä oli kuin maanpäällä.

Sen muistan, että enkeli talutti minut taivaan portista sisään ja minä ihailin siellä kauneutta, joka tulvaili kaikkialta vastaan. Portti ei ollut kovin leveä, mutta kaunis sekin oli. Näin aikuisen silmällä sanoisin, että jonkinmoinen katu tai tie, jota astelimme, muistutti väriltään lähinnä kultaa. Oli siellä paljon kaikkea ihanaa.

Monenlaista värillistä ja välkkyvää näin. Lieneekö ne olleet jalokiviä. Enkelini muistutti valkopukuista valkosiipistä hahmoa. Kuulin myös taivaallista musiikkia siellä ja se oli hyvin kaunista. Sitä en pysty sanomaan, että oliko enkeli mies vai nainen. Ehkä ei ihan kumpikaan, vaan jotain siltä väliltä. Ihan kaikkea ei lapsenmieleni edes käsittänyt vielä, mutta siitä saakka olen uskonut Jumalaan ja enkeleiden olemassa oloon ja rakastanut sekä etsinyt kauneutta. Lisäksi siellä oli sellaista harmoonista ja turvallista ja niin ihanan valoisaa. Jumalaa en nähnyt kasvoista kasvoihin, mutta kuulin Hänen puheensa. Lempeästi Jumala sanoi, ettei ollut minun aikani vielä päästä taivaaseen. Niinpä enkeli palautti minut takaisin kotiin.

Jumalan äänestä sanoisin, että enemmän miehinen ääni, mutta samalla lempeä ja vahva sekä auktoriteettinen."

Todella mielenkiintoinen kokemus. Ja kun vertaa Kurunkukan kokemusta muiden taivaassa kävijöiden kokemuksiin ja havaintoihin, ne ovat samankaltaisia.


Esirukouksen vaikuttama ihme:

Kurukukka kirjoittaa:" Kerron tässä siitä, miten tärkeää on esirukous. En koskaan aiemmin ymmärtänyt sitä niin konkreettisesti, kuin v. 2007, jolloin jouduin leikkaukseen, jossa osa suoltani poistettiin ja ihan viime tipassa. Leikkausta edeltävänä iltana tunsin, että olen ihan kuolemaisillani. Minua pelotti alkuun leikkaukseen meno, sillä kokenut kirurgi sanoi, että hän leikkaisi syöpäpotilaan suoliston, ennemmin kuin minun suolistoni ja että siitä tulisi hyvin vaikea ja vaarallinen operaatio. Lääkäriä hirvitti ryhtyä tuohon leikkaukseen, mutta kuolluthan olisin ilman sitä.

Kun menin leikkaukseen, jouduin nuoremman kirurgin puhutteluun. Hän pyysi lupaani, että hän voisi kokeilla poistaa suoltani laparoscooppisesti tähystysreikien avulla. Hän kertoi harjoitelleensa tekniikkaa puoli vuotta. Muistin vanhemman ja kokeneen kirurgin arvion leikkauksestani ja ajattelin, että tuskin tämä uusi systeemi on sen hullumpi, joten suostuin.
Tarkoitus oli, että vanhempi kirurgi leikkaa oman sairaalansa teho-osaston hoitajan ja tämä nuorempi leikkaa minut. Siinä kävi kuitenkin niin, että toinen leikkaus peruuntui ja nämä molemmat kirurgit olivat minua leikkaamassa.

Ennen leikkausta uskovaiset ystäväni ja tuttuni nettisivustoilla lupasivat muistaa minua rukouksessa. Koin leikkauspäivänä aivan ylimaallisen rauhan läsnäolon, enkä yhtään pelännyt. Myös itse leikkaus sujui vaikeuksitta ja samoin toipumiseni leikkauksesta komplikaatioitta. Tunsin Jumalallisen voiman ja suojelun ylläni aivan erikoisella tavalla ja uskon, että esirukoukset saivat aikaan tuon ihanan olotilan minulle. En ole koskaan ennen kokenut mitään sellaista."

Parantumisihme:

 Kurukukka kirjoittaa: "Toinen ihme minulle tapahtui, kun olin tosi sairas astmani vuoksi ja suihkeita meni 18 päivässä. Seurakunta rukoili puolestani, niin että seisoin rukouspiirin keskellä ja ihmiset laskivat kätensä ylleni. Astmani parani rukouksen aikana, niin etten tarvinnut enää ollenkaan lääkkeitä. Ennen en voinut pitää kukkia ollenkaan, enkä käsitellä villalankoja tai leipoa, sillä jauhopöly aiheutti hengenahdistusta ja jos oli villamatto tai villaryijy huoneessa, niin olin tukehtua siihen paikkaan. En voinut hellepäivinä tai pakkaspäivinä olla ollenkaan ulkona, nyt nekään eivät haittaa.

Nyt minä nukun villapeiton eli veltin alla ja pidän kukkia sekä leivon. Eikä tule hengenahdistusta. Vain joskus kovassa flunssassa. Viimeksi kun sairastuin sikainfluenssaan, niin tarvitsin astmalääkkeitä ja kortisonia, mutta tauti talttui kuukaudessa ja enää en ole tarvinnut."

http://kanervankukkakeiju.ajatukseni.net/

Tässä linkki Kurunkukan blogiin....Kannattaa tutustua =)

Lainauksia Kurunkukan blogista:http://kanervankukkakeiju.ajatukseni.net/

Rukouksen merkitys;

Itse tapasin enkelin 6-vuotiaana taivasmatkallani ja koin silloin oloni erittäin turvalliseksi. En kuitenkaan saanut silloin vielä jäädä taivaaseen, sillä minulle on annettu tehtäviä, joita minun tulee suorittaa. Yli 20 vuotta sitten olin kotona vapaapäivänä, kun vähän kello 15 jälkeen säpsähdin hereille, tuntiessani, että jotakin vaarallista oli tapahtumassa. Sitten kuulin äänen, joka kehotti heti rukoilemaan nuorimman siskoni puolesta. Tein työtä käskettyä, ja jonkin ajan kuluttua tuo tunne rauhoittui. Soitin illalla siskolleni ja sain kuulla hänen juuri silloin työstä päästyään olleen kotimatkalla, kun hän törmäsi porotokkaan. Itsekin hän sitä ihmetteli, ettei siinä sen pahemmin käynyt. Hän odotti silloin vauvaa. Silloin tiesin, että olin saanut tehtävän rukoukseen juuri tuon onnettomuuden vuoksi.

********************************************************************************

Kun 22-vuotiaana sairastuin syöpään, eikä ollut tietoa selviämisestä, niin olin kovin murheissani ja itkeskelin huoneessani. Tunsin syvää ahdistusta. Samassa koin, miten lempeä käsi laskeutui silittämään hiuksiani ja tunsin miten minut nostettiin maasta ja keinuteltiin kuin pikkuista lasta. Sitten samat turvalliset, näkymättömät kädet kantoivat minut vuoteelleni ja vielä siinäkin tunsin käden silittävän hiuksiani. Rauhoituin ja nukahdin. Kun heräsin, oli ahdistava tunne poissa. Myöhemmin enkeli ilmoitti minulle, etten tulisi kuolemaan syöpään, sillä minulle oli varattu tehtäviä suoritettavaksi. En enää kertaakaan tuntenut niin syvää ahdistusta noiden ihmeellisten kokemusten jälkeen. Minä todellakin paranin syövästä lääkärien suuresti ihmetellessä.

********************************************************************************

Myöhemmin olin käymässä lapsuuskodissani ja menin kellarin ovelle aikomuksena hakea sieltä perunoita. Kellariin johtivat hyvin jyrkät portaat ja aina piti olla varovainen, kun sinne meni, sillä portaissa ei ollut mitään kaidetta. Ehdin lähteä laskeutumaan pari askelmaa, kun tunsin, että jokin tönäisi minua voimakkaasti selkään ja lennähdin alaspäin. Ehdin vain ajatella, että nyt taisi käydä hullusti, kun samassa pudotessani tunsin, miten turvalliset kädet tarttuivat minuun, ja pyöräyttivät samalla ympäri ja nostivat minut sitten takaisin ylös. Ennen portaita on vajaan puolen metrin suuruinen alue, johon enkeli minut nosti. Huokaisin helpotuksesta, sillä luulin jo murskautuvani kellarin betonilattialle.

********************************************************************************

 

Kun kuljin noita pitkiä 160 km työmatkoja, niin sielläkin oli vaaran paikkoja olemassa. Erään kerran kuulin äänen, joka kehoitti minua pudottamaan reilusti vauhtia. Ajoin satasta ja pudotin vauhdin 40 km tuntivauhtiin. Oli talvi ja noustuani erään jyrkän mäen päälle, se lähti yhtä jyrkästi laskeutumaan alaspäin. Huomasin mäenpäällä, että mäen alaosassa seisoi kaksi hirveä vastakkain, tukkien tien kokonaan. Koska minulla ei ollut vauhtia paljoakaan, niin ehdin seisottaa auton ajoissa ja välttyä hirvikolarilta. Jos olisin ajanut satasen vauhtia, niin en olisi ehtinyt mitenkään pysähtyä. Tuossakin tilanteessa sain enkeliltä varoituksen ajoissa.

********************************************************************************

Niin monelta vaikealta ja vaaralliselta tilanteelta olen elämäni aikana välttynyt, että voin ilman epäilyksiä uskoa enkeleiden varjelukseen.

Liitän tähän sivustoon Pirkko Jalovaaran sivuilta eri ihmisten kertomuksia parantumisista ja ihmeistä:http://www.rukousystavat.fi/JumalaParansi.html



Eija Vesanen: 30 vuoden tupakoinnin jälkeen tupakan himo lähti! Joskus nuorena rukoilin ja toivoin minäkin hyvää elämää ja omaa perhettä. Jo 17 vuotiaana muistan pyytäneeni, että Jeesus - minäkin haluaisin saada lapsia. Olin hyvin nuorena aloittanut
kaveriporukassa juomisen ja olin hyvä saalis miehelle. Menin jo 19 vuoden iässä naimisiin ja kun aloin odottaa lasta, juominen loppui täysin. Sain ihanan lapsen. Aikuisenakin kiitän Jumalaa pojastani, josta on tullut niin kunnollinen. Vaikka huomasin pian, että avioliitossamme on ongelmaa, lapsen suhteen yritimme parhaamme. Se oli avioliitto, jossa jäin pelon koukkuun. Mieheni sitoi
minua sillä pelolla, koska tiesi, ettei minulla ole mitään turvamiehiä. Koko avioliiton ajan hän piti muita naisia. Niiden pelkojen takia ajauduin hyvin syvälle ja jouduin sairaalahoitoon. Minulla oli jo silloin ihmisriippuvuutta ja alkoholiriippuvuutta ja tupakkariippuvuutta. Oli pakko päästä juomaan ja oli pakko polttaa tupakkaa. Toivoton tapaus. Sellainen elämäntapa vie ihmisen täysin rappiolle: Olin surkea, laihtunut ja aliravittu. Poltin tupakkaa aivan älyttömästi, eikä ruokaan jäänyt kuin kaksikymppiä viikossa. Nukuin yötä päivää, enkä enää edes päässyt liikkeelle. Kyynisenä
ajattelin, että näinhän tässä elämässä pääsee helpolla... Mutta niin valtava tuska tuli rintaani, kun poikani huoltajuus tehtiin miehelleni, enkä saanut viiteen vuoteen edes tavata häntä. Viiteen vuoteen en nähnyt omaa poikaani. Kaikki oli niin hirveää ja minut haettiin pakkohoitoon. Siellä hoitopaikassakin olin täysin toivoton tapaus. Ja niin pelokas, etten yksin uskaltanut edes kanttiiniin mennä. Toivoton tulevaisuus.
  Olin lukkojen takana sairaalassa yli kolme vuotta ja ajattelin jo hiljaa mielessäni, että tässä on minun tulevaisuuteni. Tästä en enää millään nouse. Sairaalassa
katkesi juominen, koska lääkkeiden kanssa oli ehdoton kielto juoda. Lääkäri antoi lääkettä myös tupakan lopettamiseen, mutta hän tunnusti, etteivät lääkkeet tupakan himoa poista. Tupakkaa
kuluikin yli kolme askia päivässä. Mutta sairaalassa kerran kävi niin, että eräs hyvin huonokuntoinen potilas tuli istumaan viereeni ja kysyi, että uskonko Jumalaan? Sanoin: Uskon! Siitä jokin muutos alkoi. Sitten Eeva-Liisa tuli vielä sairaalavierailujen kautta tutuksi. Ajattelin, että tarvitsen tällaisia ihmisiä, jotka tulevat ja joihin saan luottaa. Tarvitsin ihmisen, joka ei juo ja jonka persoonallisuutta juominen ei muuta aivan toiseksi. Eeva-Liisa - jos kuka - on vahvistanut uskoani.

Vuonna 2004 Eeva-Liisa kertoi minulle, että Kajaanin kirkossa on Pirkon rukousilta ja hän vei minut sinne penkkiin. Vaikka en uskaltanut mennä ihmisten eteen alttarille, Eeva-Liisa meni viemään rukouspyyntöni ja tuli takaisin mukanaan viesti, että minä paranen. Tunsin sen lämmön! Minulle tuli
ihan ruumiillinen lämpö ja kysyin, että rukoileeko se Pirkko minunkin puolestani? Se oli ensimmäinen toivon pilkahdus ja sain varmuuden: Nyt pääsen varmasti tupakastakin eroon! Eeva-Liisa haki minut mukaansa myös Raamattupiiriin ja totaalinen muutos elämääni tuli uskon kautta. Ihmeitä alkoi tapahtua. Uskoni alkoi vahvistua vahvistumistaan. Pääsin ja lähdin kuntoutuskotiin ja kerrankin, kun Eeva-Liisa rukoili puhelimessa puolestani, koko huone tuli
valkoista, kirkasta valoa täyteen. Perintörahoilla sain ostettua oman kodin ja turvallisen asunnon. Ihme on se, että siinä asunnossa sen 30 vuoden tupakoimisen jälkeen minun ei enää tarvitse
polttaa. Eikä juoda. Vaikka yövaloa pidänkin päällä, minua ei enää pelota yhtään!
Kun Eeva-Liisa sairasti, rukoilin paljon hänen puolestaan ja yritin olla rohkaiseva ja iloinen. Hän on minua niin suuresti auttanut, ja nyt yritin auttaa ja huolehtia hänestä. Ymmärrät, Pirkko, miten liikuttunut olin, kun syntymäpäivänäni Eeva-Liisa ja ystävät tulivat uuteen asuntooni onnittelemaan minua. He lauloivat minulle Herra kädelläsi, asua mä saan, se on turvallisin paikka päällä maan... Itkin ilosta, kun Eeva-Liisakin sai laulaa niin kauniisti. Eeva-Liisa johti sitä laulua...

Anja Hynynen: Tapahtui todellinen ihme: poistetun pernan tilalle kasvoi uusi!
Nivusestani löysin patin ja menin gynekologille. Hän totesi, että siinä on tyrä - tai jotakin muuta - ja lähetti minut edelleen tutkimuksiin. Kirurgi otti näytteen, poisti kaksi imusolmuketta ja ilmoitti, että parin viikon kuluttua saan näytteestä tiedon postitse.”
Uteliaana tutkin kirjettä ja kauhistuneena ymmärsin, että kysymyksessä on vakava sairaus. Lääkäri vahvisti epäilyni: Kysymyksessä on korkea-asteinen, aggressiivinen lymfooma, siis asteikolla 4-5
oleva Non-Hodginin lymfooma. Olin hyvin vakavasti sairas ja minkäänlaista toivoa tämä lääkäri ei antanut.

Kun kävelin ulos lääkärin luota, olin kuin unessa. Oli niin sekava olo, että miltei kävelin auton alle. Koska minulla ei ole perhettä, en edes tiennyt kenelle voisin puhua? Ystävätärtäni en saanut kiinni ja äitini jo soitti ja kysyi tutkimuksista. En mitenkään voinut kertoa hänelle ja sanoin vain lyhyesti,
että joitakin tutkimuksia varmuuden vuoksi vielä tehdään. Olin niin suuressa hädässä, koska tiesin, että sairaus on hyvin aggressiivinen.
Tarvitsin jonkun, jolle purkaa sitä epätoivoa. Tukihenkilöksi
löysin sairaanhoitajan, joka oli itse sairastanut rintasyövän. Olin niin epätoivoinen ja suuressa hädässä.Mikä kuoleman pimeys! Ensimmäinen hoitokerta teki vain kipeämmäksi ja hyvin sairaaksi. Olin kolme yötä sairaalassa, enkä koko aikana saanut edes unta. Tuskaisena katselin osaston muita syöpäpotilaita ja näin, miten eräskin heistä teki juuri kuolemaa. Kuoleman ajatukset olivat kaiken aikaa mielessäni, vaikka ennen sairastumista minulle kuolema ei ollut vielä tullut mitenkään omakohtaiseksi. Ei kukaan, eikä mikään herättänyt pienintäkään toivoa paremmasta...
Sairaus oli uusinut. Se oli vuosi -92, kun ensimmäisen kerran sairaus löydettiin ja kaikkien hoitojen jälkeen vuonna -97 sairastuin uudelleen samaan lymfoomaan. Taas annettiin lääkehoidot ja sädehoidot, mutta tilanne ei korjaantunut. Vuoden 2001 alussa, kun olin kontrollikäynnillä,
pernastani löydettiin kolme syöpäpesäkettä. En voinut taaskaan ymmärtää, että olin niin sairas. Kun radiologi halusi ottaa pernasta kudosnäytteen, alkoi hirvittävä sisäinen verenvuoto. Perna oli jo siinä tilassa, että minut vietiin heti leikkaussaliin ja poistettiin koko perna.

Mutta Jumala teki käsittämättömän ihmeen: Kun seuraavalla kerralla menin tarkistuskäynnille, radiologi ihmetteli, että perna on poistettu, mutta täällähän näkyy uusi perna! Hän haki toisenkin lääkärin paikalle ja yhdessä he sitä ihmettelivät. Moneen kertaan se kuvattiin - ja aina olivat yhtä ihmeissään. Keskenään lääkärit puhuivat ja toisiltaan kyselivät, että onko tämä jokin lisäperna? Vai onko tämä ihme? Vai mikä tämä on? Nopea toipuminen! Heti tuon ihmeen jälkeen alkoi nopea toipuminen: Olin pian hyvässä kunnossa! Kun olin lenkillä, teki mieli oikein hypellä, vaikka samalla katsoin ympärilleni, etteivät muut näe pomppimistani... Ja lauloin ääneen Golgatan veressä voima on... Kiitin Jumalaa ja uskoin heti tähän Jumalan ihmeeseen. Eikä uskoni ole horjunut. Tiesin, miten paljon puolestani oli rukoiltu. Myös leikkausyönä, kun tuli se sisäinen verenvuoto, ystävätärkin heräsi rukoilemaan. Olinhan hengenvaarassa. Nyt saan kaikille kertoa tästä Jumalan ihmeestä. Kerron siitä myös muille syöpäpotilaille, koska haluan todistaa, että verisyöpäni kanssa minua ei jätetty vain lääkäreiden käsiin, ja että tämä jatkoaika ja kaikki nämä parantumisen vuodet ovat olleet suurta Jumalan ihmettä.
******************************************************************************

Omakohtaisia rukousvastauksia ja ihmeitä, tässä niistå joitakin : 
1. Oma parantuminen paniikkihäiriöstä.
2. Jumala kosketti isääni. Hän sairastaa Alzheimerin tautia ja oli masentunut. Rukoilimme seurakunnassa hänen puolestaan.  Isäni soitti muutaan päivän kuluttua, ja kertoi, että hän oli saanut elämänhalunsa takaisin, ja liittynyt uudelleen laulukuoroon. (Isäni on 83-vuotias). Uskon, että siinäkun seurakunta rukoilee yhdessä jonkin asian puolesta, on suuri merkitys. Sitä kannattaisi käyttää paljon ennemmän.  / Veera =)

Linkki: Mielenkiintoinen elämäntarina 

Ex-homo Amadeus Oilinki kohuhaastattelun jälkeen: ”Kun jaan elämäntarinani, suvaitsevaisuus loppuu”

17.09.2013 11:39 Päivitetty 11:43 | Radio Dei | Ariel Neulaniemi

Amadeus Oilinki sanoo elänäänsä parikymppiseksi asti "hyvin stereotyyppistä nuorenmiehen homoelämää",

Me Naiset -lehden julkaisema entisen homon muutostarina, jossa nuori mies puhuu avoimesti elämänmuutoksestaan homosta heteroksi herättää vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa ja verkon keskustelupalstoilla. Kohuhaastattelun antanut Amadeus Oilinki kertoo Radio Deille, minkälaista palautetta hän on saanut huomiota herättäneen jutun julkaisemisen jälkeen. - Minulla pitäisi riittää suvaitsevuutta kaikkeen mahdolliseen, mutta kun jaan oman elämäntarinani, niin siinä ylitetäänkin raja ja suvaitsevaisuus loppuu.

Me Naiset -lehti kirjoittaa syyskuun numerossaan 22-vuotiaasta Amadeus Oilingista, joka kertoo haastattelussa olleensa juhlimista rakastava homo, mutta olevansa nyt naimisissa naisen kanssa ja elävänsä vakiintunutta perhe-elämää pienen poikavauvan isänä. Hän kertoo uskoneensa pitkään, että homous on synnynnäinen ominaisuus, joka ei muutu, mutta muuttaneensa käsitystään kokemustensa perusteella.
Radio Dei tavoitti Amadeus Oilingin ja kysyi, mikä oli hänen motiivinsa avoimen ja henkilökohtaisen haastattelun antamiselle ja millaisia reaktioita laajaa huomiota saanut juttu on herättänyt.
Amadeus Oilinki, jos et kerran aikoinaan millään tavalla pyrkinyt väkisin heteroksi, miten sinusta tuli sellainen?
 - Rukoilin, että Jeesus tulisi elämääni. Ja annoin kaiken mitä "rappiollisesta" elämästäni oli jäljellä. Täytyin suurella rauhalla ja ilolla.
- Viikon aikana tuo rauha ja hyvä olo vain lisääntyivät ja vähän myöhemmin huomasin, kuinka en enää nähnyt miehiä eroottisesti. Samoihin aikoihin menin ystävättäreni luo kylään ja huomasin yllätyksekseni, kuinka hänellä on rinnat. Tuosta hetkestä eteenpäin näin naiset eri tavalla.
Mikä tässä on se pohjimmainen ja tärkein asia, jonka halusit ja haluat kertoa?
- Jeesus elää ja toimii. Hän haluaa tulla osaksi jokaisen elämää. Jeesus ei kuitenkaan ole tunkeilija vaan herrasmies, joka odottaa että avaamme oven elämäämme. Tuona hetkenä, kun sen avaamme, meillä on lupa odottaa radikaalejakin muutoksia elämässämme: erilaista parantumista, vapautumista ja yliluonnollista rauhaa ja iloa. Olemme esimerkiksi vaimon kanssa rukoilleet sairaiden puolesta ja nähneet kuinka nämä ovat parantuneet.
- Jumalan rakkaus on muuttumaton ja sen voi kuka tahansa kokea omassa elämässään arjen keskellä. Jeesuksen ristillä täytetty työ on yhä voimassa. Sen voi joka päivä kokea ja se on se mikä muutti oman elämäni.
Me Naiset -lehdessä kertomaasi tarinaa on jaettu ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja se on kuumentanut tunteita. Minkälaisia ajatuksia sinulla on herännyt jälkihöyryistä?
- Ensinnäkin kyseessä oli oma kokemukseni toimittajan kirjoittamana. Olemme vaimon kanssa molemmat saaneet paljon rohkaisevaa palautetta myös ihmisiltä, jotka uskovat eri tavalla.
Mistä arvelet sen johtuvan, että osalla heistä, jotka peräänkuuluttavat suvaitsevaisuutta homoseksuaaleille yksilönvapauden nojalla, ei aina tunnu löytyvän halua antaa yksilönvapautta heille, jotka ovat itse omasta tahdostaan halunneet kääntyä homosta heteroksi ja saaneet siihen tavalla tai toisella tukea?
- Hyvä kysymys. Minulla pitäisi riittää suvaitsevuutta kaikkeen mahdolliseen, mutta kun jaan oman elämäntarinani, niin siinä ylitetäänkin raja ja suvaitsevaisuus loppuu. Toisaalta Jeesuksen nimi on yleensä se, joka kuumentaa tunteet, ja ei tässäkään tapauksessa siltä olla voitu välttyä.
Miksi koet, että teidän ex-homojen tarinaa ei haluta uskoa?
- Jos uskottaisiin, että muutos on todella tapahtunut, jouduttaisiin toteamaan, ettei nykyinen vallalla oleva käsitys homouden synnynnäisyydestä pidäkään paikkaansa. Lisäksi jouduttaisiin miettimään, mikä sai muutoksen aikaan. Ja jos uskotaan, ettei ole olemassa Jumalaa, niin ollaan helposti umpikujassa. Koko elämänkatsomus voi siis joutua koetukselle. On ehkä helpompi vain kieltää jyrkästi, kuin koettaa ymmärtää.
Saitko jonkinlaista tukea prosessissasi, jossa kuvaat muuttumistasi homosta heteroksi? Oletko saanut esimerkiksi tukea joiltain tukihenkilöitä tai eheytyskursseilta tai muilta vastaavilta tahoilta?
- En ole osallistunut mihinkään eheytysleireille tai muihin sellaisiin. En ennen muutostani tai sen jälkeen. Muutokset tapahtuivat ennen kuin olin edes käynyt nykyisessä seurakunnassani. En myöskään ole ollut missään sielunhoidollisessa suhteessa kehenkään.
Usein näihin "homosta heteroksi" -kääntymisiin liittyy kristillinen vakaumus. Miksi? Miksi emme kuule tarinoita ateistihomon kääntymisestä heteroksi?
- Ensinnäkin se on ihme mitä tapahtui. Jumalan ihme. Ilman Jumalan tulemista osaksi elämääni ei olisi voinut tapahtua vastaavaa muutosta. Näin uskon. Jeesus muutti ihmisten elämiä Uuden Testamentin aikana ja sama tapahtuu nykyäänkin.
Amadeus Oilingin haastattelu Me Naiset -lehdessä.

Toinen  linkki samaan aiheeseen:
Älä alistu, Annin tarina youtube

Ja vielä kolmas linkki edelliseen aiheeseen....
Linkki Tv7:aan: Tällaisia jotkut teistä olivat ennen 
Jos rakastat ihmisiä. Kertomuksia ihmisistä, jotka ovat käyneet lävitse matkan homoseksuaalisuuden hämmennyksestä Jeesuksen Kristuksen tuomaan eheytymiseen ja todelliseen rakkauteen.
Siitä huolimatta, että monet ovat käyneet lävitse pitkän prosessin, 'Tällaisia jotkut teistä olivat ennen' -dokumenttielokuvassa lukuisat todistajat paljastavat vähän tiedetyn tosiasian, että Jeesus Kristus voi armossaan parantaa kenet tahansa mistä tahansa. Sinun täytyy nähdä tämä dokumentti jos rakastat ihmisiä. - Tri. Neil T. Anderson


 
Linkki Youtubeen: Ex-ateisti professori kertoo kuoleman rajan takaisesta paluustaan! https://www.youtube.com/watch?v=lDFCeRzl0FM

 

Ja vielä taivaskokemus Aili Heinosen ohjelmasta; Reunalla:http://www.tv7.fi/vod/player/?program=11219
 

Pääkallo irti selkärangasta: Ihme nimeltä Joona! Skallen lös från ryggraden: Ett mirakel som heter Joona!

Vanhan testamentin profeetta Joona oli pimeydessä kolme päivää - kalan vatsassa. Veljenpoikani Joona oli pimeydessä kolme kuukautta. Profeetta Joona saarnasi ihmepelastumisensa jälkeen Niinivessä niin, että koko kaupunki teki parannuksen. Veljenpoikani saarnaa Jumalan hyyydestä olemassaolollaan.

Joona kaivettiin irti viime hetkellä romuläjäksi vaurioituneesta pakettiautosta.  Justus todettiin kuolleeksi heti. Taitava pelastushenkilökunta sai pidettyä Joonan pään siinä asennossa, että selkärangasta irronnut pää ei liikkuisi taittaen selkäydintä ja aiheuttaisi halvaantumista.

Alkoi rukoustaistelu shokin keskellä. Joona kamppaili hengestään. Niskanikamien murtumia, pääkallo irti selkärangasta, toinen jalka murskaantunut. 170 tikkiä. Letkua, putkea, nesteytystä, tarkasti annosteltua lääkitystä. Pahinta oli kuitenkin törmäyksessä tapahtunut aivomassan voimakas liikahtaminen pääkopan sisällä: erittäin vaikea-asteinen diffuusi aivovamma. Jos hän selviää, joutuuko hän eliniäkseen pyörätuoliin tietämättä mitään tämän planeetan asioista?

Kukaan meistä ei tiedä, missä Joonan persoona oli noina tajuttomuuden aikoina. Sen vaan tiedämme, että normaalisti ihmisen herätessä tällaisen onnettomuden jälkeen letkujen keskeltä, valtaa hänet paniikki ja kauhu. Joonan herätessä ensimmäistä kertaa hänen silmistänsä loisti suuri rauha. Monet Joonaa lähellä olevat saivat maistaa tuota ihmeellisen levon ilmapiiriä.

Jeesus sanoi: "Rauhan minä jätän teille,  minun rauhani, sen minä annan teille." (Joh 14:27)

Esirukoilijoita ilmaantui kaikkialta. Murskaantuneen jalan korjaus onnistui hienosti. Aivojen paineet laskivat normaalille tasolle. Pää pultattiin kiinni selkärankaan. Niskanikamat saatiin kuntoon. Tällaisia rukousvastauksia tuli koko ajan.
Lääkäreiden mukaan tapaus oli millimetristä ja millisekunneista kiinni.

- Ihme, suuri ihme! totesivat asiantuntijat. Kaikki röngenkuvat todistavat ihmeestä nimeltä Joona.
Joonan aivojen pimeys päättyi kolmen kuukauden jälkeen maaliskuun 17:nä päivänä. Pään selvettyä Joona otti käteensä "Puhu Herra"- kirjasta päivän tekstin, jossa luki:

" Sinun tulee käsittää, että maailma, jossa elät ja kuljet, on vain sulkumerkkien sisään sisällytetty aineellinen taso. Syntyminen aloittaa suuren kirjan puitteissa olevan yhden ainoan sulkeisiin merkityn lauseen. Kuolema päättää lauseen ja sulkeet sulkeutuvat uudestaan. Sitten ihminen palaa todelliseen elämänhistoriaan." (Puhu Herra!"A.J. Russel)

"Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."(Ps 139:16)

Voi, kuinka olisin halunnut, että Justuksen elämän lause olisi ollut pidempi! Niin moni rukoilikin  Justuksen kuolleista heräämisen puolesta! Jeesus varmasti kuuli nuo rukoukset ja ehkä Justus neuvottelikin sulkumerkkien tuolla puolella Jeesuksen kanssa ruumiiseen palaamisen vaihtoehdosta. Kuitenkaan ei kukaan taivaaseen päässeistä halua  mitä suurimmalla todennäköisyydellä vapaaehtoisesti tulla takaisin maan päälle. Paitsi tietenkin määräyksestä, jos Jumalan suunnittelema tehtävä on jäänyt kesken. Voin melkein kuulla onnellisen Jeesuksen huudahtavan rakkaalle pojalleni: "Justus! Tehtäväsi on nyt täydellisesti suoritettu maan päällä! Tervetuloa kotiin! Nyt laitetaan sellaiset bileet pystyyn, että iskäsikin tuolla alhaalla alkaa jo vähän hymyilemään!"

Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo! (Jes 35:10)

Justukselle niin rakkaan Joona-serkun tehtävä kuitenkin jatkuu. Hänen sulkumerkkien sisään mahtuu kuitenkin vielä paljon kuntoutushoitoja ja toipumista, mutta myös suurta elämän halua ja iloa. Joona on liekeissä! Aivan uskomatonta on se, että Joona kykeni aloittamaan työt kaupan kassalla neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen! Artomarketin asiakkaat saivat ja saavat edelleenkin todistaa ihmettä nimeltä Joona! Joonalla on sydän ja pää nyt paikallaan - kirjaimellisesti! 

Halvaantuneen miehen parantumiskokemus 

 Lopuksi Petri Kososen musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=qHKHLRidM4k&feature=g-user-u